Pikkuinen ihanuus

" Meille on annettu vauva,

voi ihmettä, iloa.

Kuinka lahjoista suurin voi painaa

vain kolme kiloa?

Meille on annettu vauva,

kätinää kuuntelen.

Kaiken huomion valtaa

hän puolimetrinen."

Suloinen tyttäremme syntyi puolitoista viikkoa sitten, 3130g, 50cm.

Aivan ihana ja tyytyväinen pienokainen :)

Kuka kumma valvoo

kolmen jälkeen yöllä?

Heräsin nuorimmaisen itkuun puoli kahden aikaan, 

uni ei tullut.

Tiedättehän toiset äidit, mitä elo on loppuraskauden aikaan...

Piti keittää aamupuuro, kolmelta! Oli niin mieletön nälkä. kaurapuuroa, hunajaa ja puolukoita päälle, kun muita marjoja ei pakkasessa ole.

Huomenna, tai tänäänhän se jo on, on äitipoliaika.

 Jännittää.

Hepatoosi pysynyt tähän saakka kurissa, eilisen labrassa mentiin hivenen yli viitearvojen.

Jännitän, koska huomenna voi olla käynnistys edessä. hepatoosissa ei anneta mielellään mennä yli 38rv.

Eilen piirsin ja leikkasin kaavoja. vauvalle kevätpuku ja lakki, minulle ja työille mekkokaavat marimekon surrur-kirjasta muokaten. Ottobren collegehousukaavat.

Jos sais poikaselle tehtyä housuja, kun olis tarpeen.

Työhuoneeseeni kotiutui viime viikolla iki-ihana ja vanha teollisuusompelukone, pfaff mallia418, Käyttöönottovuosi 1974, eli vanaha ja hyvä :)

ja vieläpä erittäin edukkaasti sen sain, maksoin vain 200e, mikä on sama kuin ei mitään.

Ompelee ihan kaikkea, kuulemma ohut peltiki menis, mutta en ole kokeillu;).

Äitienpäivä oli aamusta jokseenkin ihana. Lapset olivat viikkokaudet tehneet itse lahjoja, minun työhuoneessa ja mieheni verstaalla.  Toivat ne isossa laatikossa, jonka kannen alta pomppasi ilmapallo ja yksi poikasista:)!

Kaikilla kuudella ruusut kädessä, ja lauloivat ja lausuivat "Kukkia poimin, kukkia kannan, kauneimmat niistä äidille annan"

Olivat pienet omilla varoillaan ostaneet kukat, suklaata ja hartaasti toivomani Mymmelin äiti-muumimukin.

On minulla kyllä kerrassaan ihana perhe!

Paljon työtä ja vaivaa, mutta monin verroin enemmän rakkautta ja huolenpitoa!

Hyvää tiistaipäivää kaikille :)!

Tule jo pikkuinen...

...tai älä ihan vielä, että ehdit valmiiksi.

Virkkasin värkkäsin ajan kanssa neuletakin tulevalle pikkuiselle. Jo jonkin aikaa on ollut valmisna, mutta odotellut koristuksia. Tälläinen tästä sitten tuli. Oli ihan pakko tehdä vähän hörsyläinen, kun tulee kerta ihan pienelle tytölle.

En ole niin retro, että olisin vaan laittanu takin väriset napit ja jättäny tälleen. Ehkä pojalle, mutten tytölle.

Haaveena tälle kaveriksi on pienet töppöset ja myssy, valmistunevat joskus ehkä:).

Laitoin tuon nyörin, että saa mahdollisesti kavennettua, kun ja jos on melko teltta ihan pikkuisen päällä.

Ohjetta minulla ei tähän ole, katoin paitakaavasta suunnilleen kappaleet. Ja on, muuten, elämäni ensimmäinen vauvan villatakki. siihen nähden tuli ihan söpö;).

Koristekukkaset on minun ja 10-vuotiaan isosiskon käsialaa. 

Ninni teki keltaisen, mie tuon toisen. 

Ja loppuun vielä hauska pikku juttu. Sanoin Ninnille, kun vasta opettelee virkkausta, että sun pitäis varmaan aloittaa tekemällä ihan ensiksi se perinteinen patalappu.

Niin tyttö alkoi, mutta ei siitä kyllä patalappua tullut, tuli kaunis kukkanen pannunaluseksi.

Liekö hän äitiinsä tullu vai miten, kun tekee sen, minkä haluaa, ei vain sitä minkä osaa ;).

Nyt on sinällään hassu ja mukavakin tilanne. 

Minulla ei ole tällä erää yhtään keskeneräistä käsityötä.

Nyt voisi keskittyä kodin ja lasten hoitoon ja lepoon ja...

...tai alkaa tekemään pari uutta mekkoa kesäksi tytöille ja itelle.

Hmm. 

Vaikka näkyvillä ei vielä ole keskeneräisiä töitä, niin ajatuksissa niitä on senkin edestä:D!

Armas ukkokultani toteaisi ehkä, että parantumaton...

Valoa

Vanhaan valaisimeen. Löysin kauan sitten tämän upean lampunjalan kirpulta. Siinä oli silloin likaisenbeige perusvarjostin. Maalasin sen ruskeaksi ja sellaisenaan palveli useamman vuoden. 

Kyllästyin kuitenkin ruskeaan ja etin sieltä täältä uutta varjostinta, mutta en löytäny mieluista.

Löysin sitten vanhan, karseakankaisen ja oikein kellotetun varjostimen, josta purin kankaat ja punoin paperinarusta tämän valkoisen, raikkaan varjostimen.

Ei tullu täydellistä, mutta minulle ja meän väelle saa kelvata :)!

Rosoista ja käsin tehdyn näköistä, mutta toisaalta parempi niin.

On ainakin ihan uniikki... ;)

                                                                    

Eikä hän muuta (tehnyt kuin) virkannut...

Taidan kaikista langalla tehtävistä käsityötekniikoista eniten tykätä virkkaamisesta.

Se on niin luovaa ja muuntuvaista, silmukka sinne, toinen tänne pieleen, silti saa tehtyä kaunista ;).

Meillä on jo joitakin vuosia majaillu jättilattiatyyny, n.70x70cm.

Vanha päällinen ei vain enää viehättäny. Löysin viime viikolla kirpulta kuteet, kotimaista ontelokudetta. Oli jo valmiiksi aloitettu mattoakin näistä.

 Siitä sainkin idean tehdä tämän tyynynpäällisen. Jatkoin vain tekemällä reunan ja pohjan. Ja tuli kerrassaan mieluinen :)! Sopii meän itetehtyjen puuhuonekalujen värimaailmaan hyvin. 

Ja kun minulla  on kaapissa odottamassa kaksi käsinkudottua  luonnollisen väristä pellavaverhoa, niin taitaa aika rauhallisen sävyinen olkkarista vaihteeksi tulla, kunhan saadaan joskus maalattua ja kodistettua valmiiksi. 

Joskus :).

Pidän myös väreistä.

Keltainen on meillä ympärivuotinen voima/mausteväri, joka ei siis kuulu pelkästään pääsiäiseen.

Meillä oli olkkarin ja aulan välisellä tasolla ruskeiden kukkapurkkien kaverina muuan keltainen, sitä aurinkoa tuomassa. Siihen asti, kun joku pikkuihminen heitti jumppapallolla ja tippui kukka ruukkuineen.

Kukan päätin pelastaa, onhan sen Ninni saanu pienenä mummulta synttärilahjaksi, joten sitä ei helposti roskiin laiteta !

Sattui olemaan sopivasti paperilankaa, joten virkkasin tylsän väriseen ruukkuun uuden päällisen ja taas on vähän keltaista :).

Sain virkattua myös uuden rinkulakorun, nämä on niin kivan kevyitä pitää ja sopivan värikkäinä ja isoina sopivat minun tyyliin. Renkulan sisällä on muovirengas. Niitä löysin pussillisen kirpulta joskus muinoin ja nyt on löytynyt mieluisaa käyttöä.

Ja viimeisenä  neulottu pääsiäisliina. Materiaali paperilankaa, sitä kaikkein ohuinta. Pyöröpuikot kokoa 8. Pituus n 150 ja meni jotain 120g lankaa. Olisin voinu leveämmänki tehä, kun on iso pöytä, mutta toiste sitte. Tämä on yllättävän helppohoitoinen materiaali ja kestää käsin vesipesun.

Tällaista tällä erää.. Vielä on kesken ainakin vauvan virkattu neuletakki, kun en osaa päättää jätänkö ihan sellaisen väriseksi vai koristelenkö tyttömäiseksi. Ja lampunvarjostinprojekti odottaa valmistumistaan... 

Minulla on aina monta keskeneräistä "puhdetyötä" tekeillä...

Täällä paistaa muuten ihanasti aurinko, linnut konsertoivat elämisen riemua ja ulkolämpötilakin

 lähentelee jo +10 astetta. 

Meillekin tänne pohjanmaalle taitaa viimein tulla kevät :)!